Auli Piiparinen

Auli Piiparinen
Koska nyt tarvitaan auliimpi ote.
Slider

Eräkulttuuri on kestävän luontosuhteen elinehto

Suomalainen eräkulttuuri on jäänyt yhä harvemman ihmisen aarteeksi. Metsä on aina ollut kaiken ikäisten kohtaamispaikka. Nyt moni asuu siitä kaukana, vaikka usea suomalainen perhe metsämaita yhä omistaa. Mahdollisuus harrastaa eräilyä tarvitsee entistä tavoittavampia toimia myös poliittisesti.

Keskusta julkisti oman erälinjauksensa tammikuun lopussa. Pääsin esittelemään ohjelman Mikko Kärnän ja ministeri Jari Lepän kanssa. Nuorena metsästäjänä eräily on aina yhdistänyt minulle vähintään kolmea sukupolvea. Tapahtuipa luonnossa liikkuminen virvelin, haulikon, marjapoimurin tai sienestyskorin kanssa, on sen oltava mahdollista kaikille nyt ja tulevaisuudessa.

Kannatan riistanhoitomaksun poistamista alle 18-vuotiailta. Tämä madaltaisi nuorten kynnystä kokeilla lajia myös ilman eräilyn sukujuuria. Mentorointiohjelmat ja eräkasvatus kouluissa mahdollistaisivat luontosuhteen säilymisen. Julkisissa ruokaloissa riistan hyödyntäminen on hankintalain takaama mahdollisuus, lisäksi vielä kannattava ekoteko.

“Suomalainen eränkävijä on kuin Harry Potterista tuttu Hagrid. Lempeä riistanvartija, joka hyvää tahtoen antaa kaikkensa taistellakseen ympäristön hyvinvoinnin puolesta.”

Auli Piiparinen

Suomi tarvitsee eräkulttuuriaan ja eräkulttuuri suomalaista riistanhoitoa. Metsästävän, kalastavan, marjastavan tai muuten luonnossa liikkuvan ihmisen rooli on maallemme kiistattoman tärkeä. Suomalainen eränkävijä on kuin Harry Potterista tuttu Hagrid. Lempeä riistanvartija, joka hyvää tahtoen antaa kaikkensa taistellakseen ympäristön hyvinvoinnin puolesta.

Julkaistu karjalainen.fi/vaalimielipide 31.1.2019