Nyt tulevat citymaalaiset. Tai nyt heidät osataan tunnistaa tällä termillä. Leppävirralla citymaalaiset ovat tuttu näky niin jouluna, juhannuksena kuin muina loma-aikoina. Moni suomalainen pyörittää arkeaan kaupungissa mutta muulloin pakkaa usein matkalaukkunsa ja suuntaa maalle. Mökille, järvelle, luontoon.

Citymaalaisuus ei ole vain liikettä kaupungeista maalle. Minä näen citymaalaistumisen molemmista suunnista. On maalaisia, jotka haluavat kaupungistua ja on kaupunkilaisia, jotka haluavat maalaistua. Painopiste näiden kahden välillä vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Heilahtelu on avartavaa ja osoitus elämän joustavuudesta.

Suomen kunnista Janakkala on ottanut citymaalaisuudesta ensimmäisenä vaarin. Monipaikkaisuuden edistämisen uudeksi termiksi pukeneet uskovat citymaalaisuuden olevan voimavara väestön vähenemisen kanssa kamppaileville kunnille. Maaseudun Tulevaisuuden viime vuoden lopussa tekemän tutkimuksen mukaan miljoona suomalaista harkitsee maalle muuttoa vakavissaan. Näistä enemmistö on työikäisiä.

Leppävirta on oiva paikka citymaalaistua. Citymaalaistuminen voi tapahtua sadan kilometrin säteellä naapurikaupunkien kesken tai pidemmällä välillä etelän suurempien kaupunkien kanssa. Mutta miten tällaista liikettä voi edistää sekä kunta että sen kuntalaiset?

Julkiset liikenneyhteydet ja viitostien parantaminen ovat avainasemassa, kun naapurikaupungista työpaikan saanut miettii jäämistään kotikuntaan. Toimiiko päivähoito- ja koulupalvelut perheellisille? Muodostuuko työmatka liian pitkäksi vai olisiko se saavutettavissa kätevästi kimppakyydein tai bussilla? Löytyykö puolisolle myös töitä?

Moni leppävirtalaisnuori kaupungistuu toisen asteen opintojen jälkeen. Korkeakouluopinnot vievät luonnollisesti kampuksille kuntarajojemme ulkopuolelle. Useaa liikuttaa myös työ tai seikkailunhalu. Voivottelu, kuinka nuoret muuttavat muualle, ei auta, vaan on osattava pohtia kuinka kuntamme houkuttelee tulevaisuudessa töihin, asumaan tai matkailemaan.

Nuorten kohdalla ensiaskel on kertoa, miten lapsuuden tai nuoruuden kotikunnalla nykyään menee. On edelleen luonnonrauhaa ja lukio, on kyläkouluja ja on uusi Leppäkertun koulu.

Ollaan lapsiystävällinen ja yritysmyönteinen paikka asua. On paikkoja harrastaa ja liikkua. Tähtitaivas näkyy öisin ja lähipalvelut ovat varsin kattavat. Leppävirta muistuu mieleen vaikkei muuttokuorman pyörät heti tänne kääntyisikään.

Enemmistö suomalaisista haluaa pitää koko Suomen asuttuna. Uusia muotoja asuminen varmasti ottaa kaupungistumisen rinnalla. Vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä ei muuttoliikettä auta. Siis sinä joka haaveilet luonnonläheisyydestä, maaseudun rauhasta tai pienen kylän tuttavallisuudesta – tervetuloa Leppävirralle citymaalaistumaan!

Auli Piiparinen

Kirjoittaja on liiketalouden opiskelija ja Leppävirran nuorin kunnanvaltuutettu (kesk.).

Julkaistu Leppävirran ja Vehmersalmen paikallislehti Soisalon Seudussa 3.3.2020.

Scroll to Top